Caroline Cutteridge

[rosamunda]

*Caroline Lisa Cheryl Cutteridge, kutsutaan vain etunimellään ja siitä tehdyistä lyhennöksistä - yleisimmin CC ja Caroline
*24. helmikuuta 1987, Nottingdale, Pohjois-Yorkshire, UK
*Työskentelee sukunsa omistamalla maatilalla, opiskeli käsikirjoittajaksi, mutta päätyi tanssimisen kautta kotipaikkakuntaansa
*Nuori nainen
*Seksuaaliselta suuntautumiseltaan hetero & ylpeä sinkku
*Mildred Aldwin, 71-vuotias isotäti
*Winifred Aldwin, 55-vuotias isoäiti
*Catherine Aldwin, 12-vuotias tätipuoli
*Ulkonäön antaa Cheryl Cole



*Kukaan maailmassa ei ollut suunnitellut Carolinen syntymää, ei edes tämän vanhemmat, Diana Cutteridge ja Ryan O'Cannaghan, jotka olivat olleet kumpikin vain 16 ikäisiä. Helmikuussa syntynyt ruskea silmäinen tyttö ei ollut aavistellutkaan, että vielä kuukauden ikäisenä hän näkisi kumpaakaan vanhemmistaan viimeistä kertaa. Huono suhde äitiinsä oli ajanut Dianan nurkkaan tulevaisuuden suunnitelmissaan. Varsinkin esikoinen oli syntynyt liian varhain, oli Diana aina miettinyt. Hän oli suunnitellut muuttavansa Amerikkaan ja poikaystävänsä Ryan oli aina tukenut häntä aatoksissaan, eikä itsekään ollut mikään unelmaisä. Koko Nottingdalen kylä oli sitä mieltä. Maaliskuun lopulla Diana ja Ryan pakkasivat tavaransa ja liftasivat Lontooseen asti. Eikä kukaan kuullut heistä sen koomin, edes Winifred joka ei ollut ollenkaan pahoillaan tyttärensä lähdöstä. Carolinen elämä oli taattu laadukkaaksi, oli Cutteridgen vanha suku jonkin verran saanut antaa omaisuuttaan eteenpäin. Winifred oli tullut päätökseen, että kasvattaisi Carolinen kuin omana tyttärenään ja yrittäisi kasvattaa hänestä korkealuokkaisen, elegantin ja hyväkäytöksinen naisen. Vaikka oikea tytär Diana ei ollut vakuuttanut ketään Winifredin kasvatustaidoista; hän oli kolmetoista vuotiaana jäänyt kiini huumeista ja viisitoista vuotiaana alkoholista.

Caroline kasvoi nuoruutensa maatilalla, joka pääasiassa kasvatti hevosia, jotka myytiin muille talleille hyvin voitoin. Hän kiintyi kovasti hevosiin, muttei koskaan taitanut ratsastusta kovin hyvin, vaikka Winifred-mummi aina niin kovasti sitä oli yrittänyt opettaa. Ehkä se johtui pelosta, että hän tippuisi selästä, kuten oli nähnyt monen tippuvan, he kyllä olivatkin olleet aloittelijoita. Caroline ei kaivannut nuorena vanhempiaan, koska piti isotätiään ja mummiaan ottovanhempinaan. Vaikka osittain se oli Winifredin ansiota, joka oli kertonut vanhemmistaan. Ja tietynlaisen kasvatuksen saaneena, Caroline ei edes halunnut tavata heitä. Hyvin harvoin Caroline poistui maatilalta ennen kun aloitti koulun käynnin. Kylällä häntä ei koskaan nähty, koska Winifred ei halunnut tyttärentyttärensä tutustuvan muihin perheisiin. Hän piti itsekkäästi omaa sukuaan muina parempina ja siksi onkin todella halveksittu henkilö Nottingdalen keskustassa. Carolinea kukaan ei oikeastaan tuntenut kuin pienistä vilauksista hevosen selässä. Caroline kasvoi yksinäisenä ja lopulta kiintyikin hevosiin niin paljon, että opetteli koulurastaksuksen. Hän ei koskaan oikeastaan kaivannut juttuseuraa, koska oli aina kasvanut yksinäisyydessä. Paitsi sitten, kun aloitti koulun.

Caroline oli ymmällään, kun koulussa näki kaikkien tuntevan toisensa, mutta tämä hymykuoppainen tyttö ei tuntenut ketään. Hän ei ollut koskaan tajunnut olevansa yksinäinen, tai edes tajunnut että muitakin hänen ikäisiä asui kylässä; oli heitä kylläkin vain pari kappaletta. Caroline sai kuitenkin paljon ystäviä, oli hän sen verran ystävällinen. Silloin hän ensinmäistä kertaa alkoi miettiä, että hänen isoäitinsä on kohtuuton. Caroline puhui sivistyneemmin kuin ikäisensä, eikä oikein välittänyt leikkimisestä, mutta silti sai ystäviä. Eikä hän sen jälkeen alkanut totella isoäitiään. Winifred oli järkyttynyt syvästi, kun vuosien varrella Carolinesta alkoi tulla juuri kuin äidistään Dianasta. Vaikka tyttö ei koskenutkaan huumeisiin ja alkoholiin, hän alkoi viettää paljon enemmän aikaa kylällä. Myös hän halveksui ruskeasilmäisen tytön uutta harrastusta; tanssia, joka Winifredin mielestä piti olla paritanssia ja varsinkin sellaista 1800-luvun eliitin tapaista. Kaikki sellainen kuten jazz ja baletti oli hänen mielestä vain tarpeetonta liikkumista. Mutta uhmaten isoäitiään, Caroline aloitti baletin viereisessä kylässä jossa oli pieni ryhmä joka harjotti tanssia laidasta laitaan. Eikä Caroline alkanut piittaamaan, mitä hänen isoäitinsä oli mieltä.

Teininä oleminen oli hankalaa Cutteridgen kallisarvoisella maatilalla. Kaikki mitä Caroline yritti tehdä, oli isoäitinsä Winifredin mielestä väärin. Hän ei saanut pukeutua miten muut nuoret pukeutuivat ja hän ei saanut kuunnella samaa musiikkia kuin muut. Vaikka Winifred ei hyväksynyt tanssiharrastusta milläänsä, Caroline uhmasi hänen määräyksiään ja jatkoi sitä silti. Hän vietti myös aikaa kylällä ystäviensä luona. Ja aina koulussa Caroline vaihtoi vaatteet niin kauan, kunnes Winifred antoi luvan käyttää niin kutsuttuja ryysyjä muidenkin nähden. Caroline alkoi kiinnostua enemmän Nottingdalen ulkopuolella sijaitsevasta maailmasta ja alkoi tahtomattaan äitinsä tavoin muuttavansa pois kylästä. Vaikka Winifred oli mielessään suunnitellut, että Caroline jäisi maatilalle. Ja sitä ei Caroline tekisi, vaikka siitä riippuisi hänen henkensä. Kun Caroline valmistautui lukiosta kahdeksantoista vuotiaana, hän ei ollut saanut ensisuudelmaansa, eikä ollut seurustellut kertaakaan. Ja syyttää siitä koko loppuelämäänsä Winifrediä, isoäitiään. Hetken mielijohteesta Caroline pakkasi tavaransa ja muutti Lontooseen, niin kauas kuin pääsi säästämillään rahoillaan. Hän aloitti opiskelun "Chelsea Gollege of Art and Desing", mutta pääasiassa opiskeli itseään luovan kirjoituksen kautta käsikirjoittajaksi. Ja jotta tienaisi vuokrarahaa itselleen, hän tanssi tanssikouluissa, joiden kautta pääsi näytelmiin ja muhin näytöksiin.

Valmistuttuaan yliopistosta hän sai kutsun Winifredin adoptoidun tyttären juhliin. Suurin huoli Carolinella oli, että hänen isoäitinsä aikoi pilata jonkun toisen nuoren tytön elämän. Vaikkei Caroline kokonaan häntä syytä - vieläkään. Vain Winifred-mummi oli niin kaamea, että sai Carolinen muuttamaan toiseen kaupunkiin. Monen keskustelun jälkeen, Winifred oli saanut suostuteltua Carolinen muuttamaan takaisin Nottingdaleen, pitämään huolta Cutteridgen maatilasta. Ja nykyäänkin Caroline katuu, että muutti takaisin, mutta pitää sitä vain hetken velvollisuutena. Hän vieläkin unelmoi muuttavansa takaisin Lontooseen parhaan ystävänsä stylisti Kennyn ja aloittelevan muotisuunnittelija Joanin luokse, joiden kanssa puhuu paljon puhelimessa ja mailien kautta.



*Caroline on hyvinkin optimistinen henkilö, mutta huonoina aamuina tulet huomaamaan, että CC ei ole nukkunut kunnolla. Hänellä on taipumus nukkua vähän huonoina öinä, kärsii hän lievästä unettomuudesta. Johtuen ehkä siitä, että hän on aikamoinen yökukkuja. Aamuisin hän sitten mielellään nukkuisikin ja heräisi vasta kolmelta iltapäivällä. Mutta koska Carolinen mielestä yhteiskunta on asettanut niin hirveät säännöt, kuten aamulla herääminen, ei hän ole kovinkaan iloinen että on yökukkuja. Monta kertaa hän on sairaalasiivessä käynyt pyytämässä itselleen nukkujuomaa, mutta ei sitä aina annettu. Sisukkaaksi luonnehdittu CC on kaikkea muuta kuin sisukas. CC on yleensä se osapuoli joka ei jaksa paljoa yrittää. Eli toisin sanoen hän on hyvää ainesta luovuttajaksi. Vaikka ei itsetään käytä sitä ilmaisua.

Caroline on paljon yksin, mutta ei sano sitä yksinäisyydeksi. Hän on yksi niistä jotka vaikuttavat olevan yksin, mutteivät ole yksinäisiä. Se kuulostaisi liian pelottavalta, jos CC sanoisi kaikille niin, joten hän vain kertoo pitävänsä rauhasta. CC tykkää elää hiljaisuudessa ja on siksi paljon yksin. Hän on oppinut jopa juttelemaan itselleen, jottei oikein tylsäksi kävisi. Sitä paitsi hänellä on todella hyvä mielikuvitus ja siksi kirjoittaakin paljon päiväkirjaansa, joita on tullut täytettä neljä ellei viisikin viimeisen kuuden vuoden aikana. Toinen syy tytön yksinäisyydelle on se, että hänellä on pinnallinen ja ilkeä isoäiti. Tai niin kutsuttu isoäiti, pikemminkin piru. Hän olisi voinut elää äitinsä kanssa, ellei tämä olisi lähtenyt Amerikkaan Carolinen isän kanssa, mutta joutui asumaan isoäitinsä luokse. On hän monta vuotta kuunnellut ystäviensä kritisointia ja kaiken kieltämistä, että yksinolo Lontoossa parin vuoden ajan ei tehnyt mitään pahaa. Mielummin hän onkin yksin, kuin viettää elämäänsä isoäitinsä seurassa. Mutta ainahan hän ei halua olla yksin, joten kaikenlainen seura kelpaa. Ystävissä CC etsii ystävällisyyttä ja luotettavuutta. Mieluiten hän kertoisi salaisuutensa ihmisille, jotka hän tietää niiden pitävän.

Kovin ujo CC ei ole, mutta uudessa seurassa hän ei uskalla paljoa puhua putkahtaa. Tietenkin kun hän tottuu toisenlaiseen seuraan, hän tulee seurallisemmaksi. Omassa ystäväpiirissään hän on se bilehile ja sekopää, mutta siksi muuttuminen vie aikaa. Kovin nurkassa istuja Caroline ei ole, mutta ei taaskaan oma-aloitteinen. Poikien seurassa CC käyttäytyy paljoa vapaammin kuin tyttöjen seurassa. Hän on eräänlainen tyttöpoika ja siksi ystävystyy nopeampaa poikien kanssa. Huumorintajunsa vuoksi hän viihtyykin paremmin poikien seurassa. Tyttöjen seurassa saattaa joskus huomata CC:n pinnallisemman puolen. Sitä puolta Caroline inhoaa niin paljon, että vaikuttaa ujolta. Mutta osaa Carolinekin seota, kun sille on vain oikea aika. Silloin CC ei malta olla hiljaa, vaan puhuu kuin papupata ja nauraa varmaankin jokaiselle asialle. Mitä poikiin tulee, CC on kovin epäileväinen seurustelua kohtaan. Siksi hän vaikuttelee itselleen, että sitoutumiskammo olisi parempi kuin poikaystävä. Vaikka hän ihastuu päivittäin uusiin tuttaviin joita näkee tai sitten niihin ex-ihastuksiin. Mitään pysyvää ihastusta hänellä ei varmasti tule olemaankaan.

Caroline on hyvin luottavainen henkilö, ja siksi kun joku pettää hänet, CC yleensä järkyttyy pahasti. Joskus hän luottaa liikaa vaikkapa naapurin Erkkiin, joka olisi sarjamurhaaja. Hänet on kasvatettu luottamaan ihmisiin ja olemaan luotettava, vaikka ei ole ehtinyt näyttää sitä kenellekään isoäitinsä vuoksi. Siksi hän on yleensä se joka saa kuulla kaikkien murheet. Ja juuri sitä CC inhoaa, koska ei halua tietää kaikkea. Kovin uteliaskaan Caroline ei ole, vaikka siitä riippuisi hänen henkensä. CC ei halua itselleen harmia ja mielellään haluaisi elää rauhassa ilman että olisi tunkemassa nenäänsä toisten asioihin. Eikä mielellään pidä juorukelloista, koska ei ole sellainen itsekään. CC kuvailee itseään ihmiseksi jolla on huono koordinaatiokyky. Hän kompastelee vähän väliä ja saa kiittää onneaan ettei kaadu omiin jalkoihinsa ihmisten keskellä. Vaikka on kyllä niinkin tapahtunut. Kovin ylimielinen ei tyttö ole, sillä hänellä ei ole ollut aihetta siihen. CC on yleensäkin hyvin sopeutuvainen ja on tottunut siihen ettei saa kaikkea mitä haluaisi.

Caroline on syntynyt avuliaaksi ja auttaa jokaista teikäläistä joka sitä pyytää. Olipa hän kuka tahansa - vihamies tai ei. Pitkävihainen hän ei ole, koska ei jaksa olla mutrusuu monta päivää putkeen. Anteeksi hän ei silti helposti anna. CC on pakkomielteinen hiuksiinsa ja haluaa niiden olla juuri täydellisesti. Siksi hän värkkää niiden kanssa pitkin päivää että ne olisivat hyvin.



*Caroline on perinteinen ruskeasilmäinen tyttö. Hänellä on ruskeat hiukset, joita on leikellyt, vaalennellut ja tummennellut vuosien mittaan. Hänellä on isänsä hymykuopat ja äitinsä silmät. Tämä 165 senttinen ja noin 55 kiloinen tyttö, ei käytä melkein mitään muita kuin korkokenkiä. Hänellä on uniikki tyyli ja hänellä on paljon nykyaikaisia vaatteita, eikä pidä paljoa vintagea yllään. Hän käyttää myös paljon meikkiä ja hänen tavaramerkkejään ovat hymykuopat, punaiset huulet ja ruskeat silmät. Hänellä on myös tuuheat ripset, joita tuuheuttaa paljolla ripsivärillä. Caroline on tullut kaupunkilaiseksi ja häntä ei uskoisi, vaikka hän sanoisi asuvansa todella pienessä kylässä. Caroline käyttää paljon modernia ja uskaliaita vaatteita, eikä yhtään kuuntele muiden neuvoja vaatetuksessa. Hänellä saattaa olla jopa oranssi paita ja violetin siniset housut ja punaiset kengät - hypoteettisesti. Vaikka joskus käyttikin tuota asukokonaisuutta.

*Carolinella on tapa laitella hiuksiaan pitkin päivää, aina kun jostain löytyy peili. Hänellä on pakkomielle hiustensa suhteen, eikä ole osannut mennä ihmisten näkyville hiukset aamulla nopeasti ponnarille laitettuna. Sunnuntai aamuisin hän kuuntelee musiikkisoittimensa kanssa Take That -bändin biisejä samalla kun laittaa itselleen brittiläistä aamupalaa, toistuu joka viikko. Asuu isoäitinsä, isotätinsä ja mumminsa ottolapsen Catherinen kanssa Cutteridgen maatilalla osoitteessa Earls Hill 14.

Olen 15 vuotta tammikuussa täyttänyt Pohjois-Suomessa asuva tyttö. Käytän roolipeleissä nimimerkkiä rosamunda ja kokemusta on monelta vuodelta. Olen pääosin pelannut fantasiatyylisissä, mutta melkeimpä kaiken tyylisen roolipelauksen osaan. Lukuun ottamatta animea ja mangaa.

*Pelinäyte lukee alapuolella!

Olen aina herännyt puoli kuudelta arkipäivisin, jotta ehtisin laittaa hiukseni ennen kuin lähtisin ruokkimaan hevosia. Se on minun aamurituaalini vaikkei mitenkään mieleinen. Kun asuin Lontoossa, heräsin ennen ensinmäistä tuntia ja vietin yleensä nämä keskiviikkot tanssien puolet päivästä Moves tanssistudiolla, mutta Nottingdaleen muutettuani kaikki muuttui. Haistan joka aamu sen hevosenlannan, joka leviää vierastalooni, jossa asun tällä hetkellä. Ja tulen todennäköisesti asumaankin. Nyt kun olen tänne itseni kerran raahannut, en aio takaisin vielä palata. En tiedä miksi en lähde, mutta Nottingdale on sentään minun kotini. Synnyin täällä ja kasvoin täällä. Vaikken missään kaikissa mieluisimmissa oloissa, mutta kasvoinpahan silti. Olen nykyään tälläinen ja en häpeä itseäni. Suurin piirtein häpeän vain perhettäni. Vanhemmat karanneet Amerikkaan ja isoäiti niin ylpeä suvustaan, ettei edes haluaisi mennä keskustaan.

Hmph, todella upeaa, joo. Vaikka emme ole niitä kaikista rahattomampia ihmisiä, en silti nauti siitä ollenkaan. Melkeimpä joka aamu mietin nämä samat asiat läpi, tulvahti mieleeni kun syljin hammastahnan pois suustani ja join vettä lasista. Syljin veden pois ja laitoin hammasharjan pois. Olin viimeisen tunnin ajan asetellut hiuksiani kunnolla, mutta aina jokin oli huonosti. Enkä vieläkään myönnä olevani perfektionisti niiden suhteen - pelkästään pakkomielteinen niiden suhteen. Kävelin yhdistettyyn olohuoneeseen ja keittiöön, kauhistellen mielessä sotkua joka vallitsi tätä vierastaloa. Kun astui mummin, tädin ja Catherinen taloon, se on kuin toisesta universumista. Siellä kaikki on siistiä ja kiiltävää, eikä tiskejä ole keittiön lavuaarissa tai loju olohuoneen sohvapöydällä. Mutta minä lukitsen aina oven, jotta kukaan heistä ei tule todistamaan sitä tilannetta. Minun pitäisi oikeasti siivota joskus. Mutta ei ole aikaa, koska mummi ja täti eivät oikein tätä maatilaa hoida. Tai no, ei tätä voi oikein maatilaksi sanoa - en ole oikein varma asiasta.

Astuin ulos pääovesta ja lukitsin sen heti perässäni, etten vain unohtaisi sitä. Joskus olin kova unohtelemaan, mutta totesin sen olevan vain huono asia. Lontoossa unohtelin kovasti aina uusien tuttavieni osotteita, kampaamoiden ja kauppojen, joten taksilla kulkeminen oli minulle todella hankalaa. Tarvitsin aina jonkun mukanani. Jonkun joka osasi liikkua Lontoossa. Kerran jopa lahjoin jonkun kahdenkymmenenviiden ikäisen pojan mukaani taksiin, koska hän ei suostunut kertomaan osoitetta yliopistolle. Se oli kammottavaa. Lontoolaiset ovat joskus pirullisia - ei henkilökohtaisesti ketään vastaan. "Täältä tullaan hevoset..", mutisin hiljaa ja lähdin heikon sateen saattamana melkeimpä tarpoen mudassa talleille. Joskus olisi vain mukava jäädä sänkyyn nukkumaan, mutta haluan osoittaa mummille etten ole samanlainen kuin äitini. En halua olla samanlainen kuin äitini. Astuin sisälle ja kävelin karsinoiden ohi. Hevoset hirnuivat, koska tiesivät saavansa aamupalansa. "Ruoka-aika!" Huudahdin tekopirteästi ja naurahdin itselleni. Kylläpä minulla on hauskaa. Hevoset ovat kavereitani. Ehkäpä pitäisi käydä kahvilla tänään keskustassa. Tapaisisi jotain ihmisiä. Mummi, täti ja Catherine ovat ihan tarpeeksi minulle.