|
Post by Chelsea on Apr 24, 2011 22:41:14 GMT 2
Jääkaappi ammotti tyhjyyttään, mutta Daniel ei oikeastaan tiennyt olisiko lähtenyt Skiptoniin vai vain kävellyt muutaman sadan metrin matkan mennäkseen kylän kauppaan. Hän halusi syödä edes jotain - pubiin hän ei jaksanut mennä, sillä muutoin rakas äiti olisi vinkunut pojalleen vain terveellisistä elämäntavoista ja siitä, kuinka oli jo korkea aika itsenäistyä. Niinpä Dan paiskautti jääkaapin oven kiinni ja käveli hakemaan lompakkonsa olohuoneen pöydältä. Eipähän pääsisi äiti tai kukaan muukaan valittamaan hänelle siitä, ettei hän tehnyt ruokaansa itse!
Kävelymatka kaupalle jo itsessään oli sangen virkistävä. Ilma oli keväinen - maa ei näyttänyt enää vetiseltä ja aurinkokin paistoi kirkkaalta taivaalta. Työntäessään kaupan ovea auki Dan vilkaisi kassan suuntaan ja näki Alexandran - juuri niinkuin hän oli osin odottanutkin. "Moi Alex", Dan virnisti hyväntahtoisesti. Hän ei kuitenkaan jäänyt ainakaan vielä juttelemaan pidemmäksi aikaa, vaan meni muutamien kaupassa olevien hyllyjen väliin valitsemaan aineksia päivän ruokaansa.
|
|
|
Post by Sinikeiju on Apr 24, 2011 23:04:14 GMT 2
Alex ei ollut käynyt pubissa sen jälkeen, kun oli humalapäissään mennyt tunnustamaan Danielille tunteensa. Häntä oli yksinkertaisesti hävettänyt. Ei hän katunut sitä, mutta se tapa, miten hän oli tehnyt sen, kadutti. Toisaalta selvinpäin hän ei olisi pystynyt tekemään sitä, joten oli vain hyvä, että hän oli sanonut tunteistaan. Hän muisti suudelmat ja oli monta kertaa miettinyt, millaiset olivat miehen tunteet häntä kohtaan. Hänellä kun ei ollut mitään aavistusta niistä, vaikkakin tämä ei ollut halunnut antaa kuvaa, että olisi käyttänyt häntä hyväkseen.
Alex työskenteli tavalliseen tapaansa kaupalla ja mietti Danielia. Juuri sillä hetkellä mies astui sisälle kauppaan tervehtien häntä. "Moi", nainen sanoi ja yritti keskittyä töihinsä, vaikka hänen sydämensä löikin sillä hetkellä ylimääräisiä lyöntejä. Hän järjesteli lehtiä hyllyssä ja yritti olla kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut. Mitähän Daniel ajatteli hänestä?
|
|
|
Post by Chelsea on Apr 24, 2011 23:12:53 GMT 2
Daniel kierteli hyllyväliä tylsistyneenä. Se paha puoli kyläkaupassa oli, että valikoima oli Skiptonin useampaan ruokakauppaan verrattuna melko suppea, mutta kyllähän täältä kaiken tarvittavan sai. Ensimmäisenä mies suuntasi hakemaan kaikkein tärkeimmän (ja oikeastaan samalla sen ainoan, jota hän todella tiesi tarvitsevansa) - maidon. Sen jälkeen hän ei osannutkaan oikeastaan etsiä itselleen mitään muuta, kuin leipää ja makkaraa sen päälle. Siihen miehen mielikuvitus loppuikin. Eiköhän hän saisi sentään lämmitettyä uunin ja tehtyä itselleen lämpimiä voileipiä, eihän se ydinfysiikkaa vaatinut. Viimeiseltä hyllyltä mies nappasi vielä itselleen karkkia kyytipojaksi ja totesi olevansa valmis. Ostoksineen hän suuntasi kassalle, odottamaan Alexia.
"Minkäänlaisia jälkitiloja viimeisimmästä?" Daniel kysäisi vitsailevasti, pilkettä silmäkulmassaan. Olihan Alexandra ollut melkoisen tukevassa humalassa silloin, sitä ei käynyt kiistäminen. Sitäpaitsi Alex luultavasti ymmärtäisi hänen vitsailunsa, joten mitäpä sitä pienistä. Daniel alkoi lapata ostoksiaan korista kassalle ja siitä muovikassiin. Hän oli tällä kertaa pärjännyt yllättävän vähällä, vaikka olikin kuvitellut tuhlaavasa pienen omaisuuden ostoksiinsa. Nälkä joka tapauksessa kurni vatsanpohjassa, joten olihan raavaan miehen pakko saada jotain henkensä pitimiksi.
|
|
|
Post by Sinikeiju on Apr 24, 2011 23:38:00 GMT 2
Alex vilkaisi välillä Danielia tämän kierrellessä kaupassa. Kun mies tuli kassalle, nainen siirtyi tiskin taakse ja näpytteli nopeasti summat kassakoneeseen samaan tahtiin, kun Daniel latoi ostoksiaan kassiin. "Ei mitään sellasta, mitä mä en olis kokenu aikasemmin." Alex kyllä tiesi, että mies vain vitsaili. Yrittikö tämä tällä tavoin udella vaivihkaa, mitä kaikkea hän muisti juomisillastaan? Hänellä kyllä oli tuoreessa muistissa yhä omat sanansa. Juuri siitä syystä hän oli pysytellyt pubista poissa, vaikka kävi normaalisti siellä päivittäin. Hän vain ei ollut kehdannut mennä sinne ja kohdata Danielia. Nyt se oli ollut väistämätöntä. "Viis viiskyt", hän sanoi koneen laskettua yhteissumman. Alex piti huulillaan ystävällisen hymyn. Danielin katse vain tuntui saavan hänen jalkansa veteliksi.
|
|
|
Post by Chelsea on Apr 24, 2011 23:45:49 GMT 2
Saatuaan ostokset muovikassiin Daniel katsoi jälleen pieni pilke silmäkulmassaan Alexandraan. Punnat ja pennyt meinasivat mennä sekaisin kunnolla ja viimeisen päälle - mies ei löytänyt lompakostaan oikeita seteleitä, vaikka hän kuinka yritti. Lopulta käteen sattui viiden punnan seteli ja 50 pennyä, jotka Daniel auliisti ojensi Alexandralle. "Siinä", Daniel sanoi venytellen ja virnisti. Hän nosti jo kauppakassin käsilleen lähteäkseen tekemään ruokaa, kunnes muutti mielensä ja kääntyi ympäri. "Kuulitko sä muuten siitä yhteistapahtumasta, mitä kylällä järjestetään? Kuninaallisten häiden vastaanotto pubissa ens perjantaina, aamukymmeneltä alkaen. Ootko sä tulossa? Vihkimisen aikana kaikki hanatuotteet - kuulemma - ilmasia. Ajattelin vaan, että jos haluat korjailla oloas ja välttyä ylenpalttiselta rahanmenolta", Daniel sanoi jälleen pieni hymynkare huulillaan.
|
|
|
Post by Sinikeiju on Apr 24, 2011 23:58:49 GMT 2
Alex laittoi saamansa rahat kassaan ja katseli miehen perään, kun tämä yllättäen kääntyi ympäri. Kyllä hän oli kuullut tapahtumasta, mutta ei ollut vielä päättänyt menisikö. Kehtaisiko hän edes? "Kyllä mä siitä olen kuullu, mut mä en ole vielä päättäny tulenko." Alex jätti sanomatta, että hän vain mietti myös sitä, että hänen juomisensa saattaisi johtaa vielä pahempaan suuntaan kuin edellisellä kerralla. Hän kun saattaisi juoda itsensä vielä enemmän humalaan. Ilmainen juotava kieltämättä houkutteli. Häntä vain ei houkutellut mahdollisuus nolata itsensä jälleen juomalla liikaa. "Katsotaan nyt." Alex olisi halunnut ottaa tunnustuksensa puheeksi nyt kun he olivat ainoat kaupan puolella olijat, mutta ei uskaltanut. Miksi humalassa kaikki oli helpompaa, mutta selvinpäin hankalaa?
|
|
|
Post by Chelsea on Apr 25, 2011 23:38:02 GMT 2
Daniel nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Hän ei oikeastaan tiennyt, minkä vuoksi Alexandra edes epäröi - paikalla olisivat luultavasti kaikki kyläläiset, olihan päivästä myönnetty yleinen vapaapäiväkin kaikille ja aivan hallituksenkin toimesta. Daniel oikeastaan odottikin sitä, että kaikki kerääntyisivät pubiin - tunnelma vastaavanlaisissa juhlissa oli aina huipussaan. "Kyllä mä sinuna tulisin, siellä on kaikki muutkin", Daniel aloitti hieman varovaisemmin. Hän ei kuitenkaan antanut tulevan näkyä ulospäin, sillä hän ei todellakaan tiennyt, kuinka Alex reagoisi siihen. Viimeksi päästäessään suustaan pienen tunnustuksen Alex oli nimittäin tuntunut menevän jollain tasolla lukkoon, eikä Daniel tiennyt, oliko aiheesta turvallista vitsailla. Oikeastaan se kuului joka tapauksessa Danielin luonteeseen, joten hän ei mahtanut mitään itselleen. "Ties vaikka sä yltyisit kertomaan muitakin salaisuuksia itsestäs, kun hieman rentoudut parilla tuopilla", Daniel virnisti vielä hyväntahtoisesti.
|
|
|
Post by Sinikeiju on Apr 26, 2011 19:04:54 GMT 2
Alex empi yhä. Häntä mietitytti mennä pubiin, vaikka se olikin hänen vapaapäivänsä. Hän ei halunnut juoda enää itseään siihen kuntoon, että paljastaisi asioita itsestään. Hänen huulillaan ollut hymy hyytyi hiukan Danielin sanojen johdosta. Hän siirtyi takaisin lehtihyllyn luokse ja yritti pitää itsensä kasassa. "Ehkä on vaan parempi, että mä jätän tulematta", nainen sanoi. Hänen paljastuksensa oli selvästi ollut turha. Mies halusi hänen tulevan juomaan, jotta saisi hänet paljastamaan lisää salaisuuksiaan, ei siksi, että halusi nauttia hänen seurastaan. Alex kun oli luullut toisin. Tulipahan huomattua, että asiat eivät menneetkään niin kuin hän oli ajatellut. "Alex, voit pitää loppupäivän vapaata", naisen äiti Lisa tuli kaupan puolelle. Alex riisui essunsa ja ojensi sen äidilleen. Hän lähti ulos kaupasta ja sytytti heti ulkona tupakan. Hän kirosi omaa typeryyttään, kun oli viimeksi mennyt paljastamaan tunteensa Danielille. Tämä vain löi sen vitsiksi.
|
|
|
Post by Chelsea on Apr 28, 2011 1:06:39 GMT 2
Koko tilanne meni nopeasti hieman sekavaksi. Alex tuntui viilentyneen hieman siitä, mitä Daniel sanoi - olisihan se pitänyt arvata, että tuollainen vitsailu ei sovi juuri tähän nimenomaiseen tilanteeseen. Seuraavassa hetkessä Alexin äiti olikin jo paikalla ja naiset olivat vaihtaneet keskenään vuoroa, pian Alexandraa ei enää näkynytkään missään. Daniel katseli hölmistyneen näköisenä ympärilleen, vilkaisten sen jälkeen naisen äitiin, joka vinkkasi Danielille oven suuntaan. "Kiitos", Daniel sanoi ja lähti ulos itsekin. Sieltähän hän Alexin löysikin, tupakalta ulkoa. Dan pyöritteli päätään hieman huvittuneena ja katseli hetken hiljaisena Alexandraa. "Haukkasitko liian hapanta omenaa?" Dan kysäisi. Hänen oli pakko saada sanoa edesjotakin, sillä muuten hiljaisuus olisi ollut liiankin kiusallinen. Vaikka Dan jälleen kerran sanoi sanansa vitsaillen, oli hänen kasvoillaan nyt hitusen asiallisemman oloinen hymy. Oli liian vaikeaa sanoa olevansa pahoillaan äskeisestä - etenkin, kun ei edes tiennyt, oliko Alex ottanut nokkiinsa juuri siitä - joten tällä tavalla asia hoitui Danin mielestä parhaiten.
|
|
|
Post by Sinikeiju on Apr 28, 2011 18:16:04 GMT 2
Alex poltteli tupakkaansa ja yritti rauhoittaa villisti laukkaavaa sydäntään. Hän huomasi Danielin tulleen myös ulos, mutta ei sanonut mitään. Hän kuuli vitsailevan sävyn tämän äänessä, vaikka hymy olikin muuttunut asiallisempaan sävyyn. Eikö mies koskaan osannut vakava? "En mä edes syö omenia." Kyllä Alex oli tajunnut, että kyseessä oli vain vitsi, mutta hän ei ollut vitsailutuulella. Ei ainakaan siinä asiassa, mistä Daniel vitsaili. Hän ei todellakaan tiennyt, mitä nyt tekisi. Hän oli tunnustanut ihastuksensa ja nyt se tunnuttiin paiskaavan hänen silmilleen. Ei yhtään mukava tunne. Miehestä oli vaikea ottaa selvää, tunsiko tämä samalla tavalla.
[lyhyilen]
|
|
|
Post by Chelsea on Apr 29, 2011 20:08:43 GMT 2
Naisen vastaus sai Danielin hymyilemään aavistuksen verran huvittuneena. Ehkä Alex olisi kaivannut hieman enemmän huumorintajua, ehkä ei - Dan ei edelleenkään ollut varma siitä, kuinka hän oli onnistunut suututtamaan Alexandran. Niinpä Daniel jäi katselemaan ympärilleen varsin laiskan oloisesti, vihelteli ohimennessään jotakin radiosta äskettäin kuulemaansa kappaletta ja kääntyi sen jälkeen uudestaan Alexin puoleen. Kai tässä ei auttanut muuta, kuin ottaa asiat suoraan puheeksi. "En tiedä kyllä, mistä mä sut nyt suututin, mutta mä pyydän joka tapauksessa anteeksi", hän sanoi yllättävänkin vakavan oloisena. "Joka tapauksessa, olis tosi kiva, jos sä tulisit perjantaina. Percystä ei oo seuraksi, vaikka mitä tekis - aivan liian kuiva tyyppi. Aattelin, että meillä kahdella vois olla hauskaa. Voitais yhdessä morkata niitä ääliöitä, jotka pakkautuu yhden suukon takia palatsin eteen ja jonottaa sen jälkeen ties miten kauan päästäkseen takasin kotiin", Daniel virnisti hyväntahtoisesti.
|
|
|
Post by Sinikeiju on Apr 29, 2011 21:04:00 GMT 2
Alex tumppasi tupakkansa maahan ja katsoi miestä hivenen mietteliäänä. Tämän vakavan oloisena sanotut sanat yllättivät. Hän ei ollut osannut kuvitella, että Daniel osaisi olla vakavakin. Hän uskoi anteeksipyynnön olevan vilpitön. "Sä aloit vitsailla asioilla, jotka ei ole mulle vitsailun aihetta", nainen sanoi paljastaen syyn siihen, mistä oli suuttunut. Ehkä mies nyt ymmärtäisi. Alex empi vielä pubiin lähtemistä. "No, okei. Mä tuun. Mä olisin kattonu ne häät joka tapauksessa kotona telkasta, joten kaipa se on aivan sama, vaikka mä tekisin sen pubissa." Naista kiinnosti morsiamen hääpuku. Hän oli lehdistä lukenut kaiken mahdollisen mitä häistä oli kerrottu. "Jotkut on niin häähulluja." Alex jätti mainitsematta, että oli harkinnut palatsin eteen menemistä, mutta oli onneksi tullut järkiinsä. Daniel olisi saattanut pitää häntä hulluna. Ehkä perjantain häiden katsomisesta voisi seurata jotain hyvää, nainen vain ei ollut varma mitä.
|
|